Silja Kosonen nousi nopeasti suomalaisiin hakuihin 2. lokakuuta, kun moukarinheiton Euroopan mestarin uusi lapsille suunnattu Siljan Liikuntakirja ja hänen kommenttinsa lasten puhelinten käytöstä herättivät keskustelua. Kososelle ydinasia ei ole se, että jokaisen lapsen pitäisi ryhtyä kilpaurheilijaksi. Hän korostaa tavallista liikkumista, leikkiä ja sitä, ettei liikunnassa tarvitse olla erityisen hyvä.

Ajatus osuu laajempaan arjen kysymykseen: miten perhe voi lisätä lasten liikkumista ilman, että liikunnasta tulee uusi suoritus tai jatkuva riidan aihe puhelimesta?

Mikä Siljan Liikuntakirja on?

Kirja on nuorille suunnattu liikuntateos, jossa Kosonen seikkailee useiden lajien parissa. Turun Sanomien mukaan mukana on hänelle tuttuja ja vähemmän tuttuja liikuntamuotoja uinnista ringetteen.

Tavoite ei ole rakentaa yhtä oikeaa reittiä urheiluun. Päinvastoin kirja näyttää, että lapsi voi kokeilla erilaisia lajeja ja löytää liikkumisen ilon ilman, että harrastuksesta täytyy heti tulla tavoitteellista kilpailua.

Mistä Kosonen on huolissaan?

Helsingin Sanomien haastattelussa Kosonen nosti esiin lasten vähäisemmän arkiaktiivisuuden ja puhelinten vahvan roolin. Hän vertasi nykyisiä koulumatkoja omaan lapsuuteensa, jolloin matka saattoi venyä leikkimisen vuoksi pitkäksi.

Hän ei kuvannut tilannetta yksiselitteisesti katastrofiksi, mutta sanoi suunnan huolestuttavan. Huomio kohdistuu erityisesti siihen, että ulkona tapahtuva spontaani leikki näyttää vähentyneen.

Tarkoittaako tämä, että puhelimet pitäisi kieltää?

Ei välttämättä. Puhelin on nykyperheessä myös yhteydenpito-, turvallisuus-, oppimis- ja harrastusväline. Hyödyllisempi kysymys on, viekö ruudun käyttö jatkuvasti tilaa unelta, liikkumiselta, kavereilta tai muulta tärkeältä arjelta.

Jyrkkä kielto voi joissakin perheissä toimia tiettyinä aikoina, mutta pitkäaikainen tavoite on yleensä opettaa lapselle tasapainoa ja itsesäätelyä. Säännöt toimivat parhaiten, kun myös aikuiset noudattavat niitä kohtuullisesti.

Mitä Kosonen tarkoittaa tavallisella liikkumisella?

Hänen viestinsä on, ettei liikunta tarkoita vain ohjattua harjoitusta, joukkuetta tai kilpailua. Pihaleikit, metsässä liikkuminen, pyöräily, kävely ja kavereiden kanssa touhuaminen ovat kaikki liikettä.

Tämä on tärkeä näkökulma perheille, joilla ei ole aikaa, rahaa tai kiinnostusta moniin maksullisiin harrastuksiin. Liikkumisen perusta voi syntyä arjessa ilman jäsenmaksuja tai pitkiä automatkoja harjoituksiin.

Entä jos lapsi sanoo olevansa huono urheilussa?

Kosonen kertoo itse harrastaneensa lapsena lajeja, joissa hän ei ollut erityisen taitava. Hänen pointtinsa on, että liikkumisen hyöty ja ilo eivät riipu siitä, onko lapsi ryhmän paras.

Aikuisen kannattaa siis kehua yrittämistä, uteliaisuutta ja säännöllisyyttä eikä vain tulosta. Jos lapsi yhdistää liikunnan jatkuvaan arviointiin, kynnys osallistua voi kasvaa.

Mikä on vanhempien rooli?

Kosonen korostaa vanhempien vastuuta ja varoittaa myös liiallisesta innosta. Aikuinen voi tappaa lapsen kiinnostuksen, jos jokainen harjoitus muuttuu tulosarvioksi, tekniikkapalautteeksi tai vertailuksi muihin.

Toimivampi malli on tarjota mahdollisuuksia, kuljettaa tarvittaessa, osallistua välillä itse ja antaa lapselle tilaa päättää, mistä hän oikeasti pitää.

Voiko koulumatka olla osa ratkaisua?

Jos matka ja liikenneturvallisuus sallivat, kävely tai pyöräily voi tuoda liikettä jokaiseen koulupäivään ilman erillistä harjoitusta. Pienikin toistuva aktiivisuus kertyy viikon aikana merkittäväksi määräksi.

Kaikille tämä ei ole mahdollista pitkän matkan, sään, liikenteen tai muiden olosuhteiden vuoksi. Silloin voi etsiä muita arkisia kohtia: lyhyt kävely illalla, portaat, leikkipuisto tai yhteinen ulkoilu viikonloppuna.

Miten ruutuaikaa voi vähentää ilman jatkuvaa riitaa?

Selkeät ennakkoon sovitut ajat toimivat usein paremmin kuin satunnaiset kiellot. Perhe voi esimerkiksi sopia ruokailut, läksyt tai viimeisen tunnin ennen nukkumaanmenoa puhelimettomiksi hetkiksi.

Samalla on tärkeää tarjota vaihtoehto. Jos puhelin vain otetaan pois eikä tilalle tule mitään kiinnostavaa, lapsi kokee säännön helpommin rangaistuksena. Ulkoilu, peli, leivonta tai yhdessä tekeminen voi tehdä siirtymästä luonnollisemman.

Entä nuoret, joiden kaverisuhteet ovat puhelimessa?

Vanhempien kannattaa tunnistaa, että puhelin ei ole nuorelle pelkkä viihdelaite. Se voi olla keskeinen tapa pitää yhteyttä ystäviin. Liian yksinkertainen vastakkainasettelu “puhelin vastaan oikea elämä” ei aina vastaa nuoren arkea.

Tavoitteena voi olla se, että digitaalinen yhteydenpito ei syrjäytä kasvokkaisia kohtaamisia, unta tai liikkumista. Tasapaino on käytännöllisempi tavoite kuin täydellinen ruuduttomuus.

Miten aikuinen voi näyttää esimerkkiä?

Lapselle on vaikea perustella jatkuvaa puhelinrajaa, jos aikuinen itse katsoo näyttöä ruokapöydässä, automatkojen pysähdyksillä ja jokaisessa hiljaisessa hetkessä. Siksi yhteiset säännöt voivat olla tehokkaampia kuin lapselle asetettu yksipuolinen kielto.

Aikuinen voi myös tehdä liikkumisesta näkyvää ilman suorittamista: lähteä kävelylle, potkia palloa, käydä uimassa tai hoitaa lyhyitä matkoja jalan silloin kun se on turvallista ja mahdollista.

Perheen käytännön kokeilu viikoksi

  • Valitkaa yksi päivittäinen puhelimeton hetki, jota kaikki noudattavat.
  • Lisätkää 20–30 minuuttia vapaata ulkoilua ilman suoritusvaatimusta.
  • Antakaa lapsen valita yksi uusi liikuntamuoto kokeiltavaksi.
  • Älkää mitatko onnistumista pisteillä tai kilpailutuloksilla.
  • Keskustelkaa viikon lopussa siitä, mikä tuntui hyvältä ja mikä ei.

Miksi Silja Kosonen trendailee juuri nyt?

Huippu-urheilijan uusi rooli lastenkirjan kasvona yhdistyy aiheeseen, joka koskettaa lähes jokaista lapsiperhettä: puhelimet, ulkoilu ja arjen liikkuminen. Keskustelu ei siis rajoitu moukarinheittoon tai urheilufaneihin.

Miten koulu voi tukea tavallista liikkumista?

Koulun ei tarvitse ratkaista kaikkea liikuntatunneilla. Välitunnit, turvalliset pihat, pyöräparkit ja mahdollisuus kävellä osan koulumatkasta voivat tehdä liikkumisesta normaalin osan päivää. Tärkeää on, että myös vähemmän liikunnalliset lapset löytävät tapoja osallistua ilman jatkuvaa vertailua.

Liikuntatunnilla vaihtoehdot auttavat. Kaikki eivät innostu pallopeleistä, mutta joku voi pitää tanssista, uinnista, kävelystä tai kuntopiiristä. Monipuolisuus kasvattaa mahdollisuutta, että jokainen löytää jotain omaa.

Miten perhe huomaa, että muutos toimii?

Paras mittari ei ole välttämättä askelmäärä tai urheilutulos. Katso myös sitä, lähteekö lapsi ulos helpommin, nukkuuko hän paremmin, löytääkö hän tekemistä ilman puhelinta ja pyytääkö hän kavereita mukaan liikkumaan.

Jos uusi sääntö synnyttää jatkuvasti riitaa, sitä kannattaa säätää. Tarkoitus on rakentaa pysyviä tapoja, ei voittaa viikon mittaista kurikamppailua.

Mitä kannattaa välttää?

Pelottelu, syyllistäminen ja muiden lasten vertailu harvoin rakentavat myönteistä liikuntasuhdetta. Myös liian tiukka harrastuskalenteri voi viedä spontaanilta leikiltä tilan. Lapsi tarvitsee sekä mahdollisuuksia että vapautta.

Kososelta nouseva hyödyllinen viesti on yksinkertainen: liikkuminen voi olla tavallista, hauskaa ja epätäydellistä. Juuri siksi se voi säilyä osana arkea pidempään kuin suoritus, jota tehdään vain aikuisen vaatimuksesta.

Myös viikonlopun suunnittelussa auttaa pieni valinta: yksi yhteinen ulkoiluhetki ilman tavoitetta voi olla helpompi toistaa kuin kunnianhimoinen harjoitusohjelma, joka jää nopeasti kesken.

Lähteet: Helsingin Sanomien haastattelu Silja Kososesta ja lasten liikkumisesta sekä Turun Sanomien juttu Liikuntakirjasta. Lisää suomalaisen arjen aiheita löytyy osiosta Elämä.